perjantai 27. helmikuuta 2015

Jäädäkkö vai eikö jäädä

Mua on viime aikoina vaivanu kauhee valinnan vaikeus siinä, lopettaisko koulun kesken ja hakis pk-seudulle amikseen vai yrittäiskö selvitä täällä vielä kevään. Oon pikkuhiljaa kallistunu tohon jälkimmäiseen, mut jos pitää tiivistää ni ei hyvin mee - oikeestaan minkään asian suhteen. 
     Nyt heittää tää postaus ehkä vähän syvällisempään suuntaan, mut kello on yli kakstoista, mua ei väsytä yhtään ja niistä kahdesta ihmisestä joille tekis mieli eniten puhuu toisen kanssa ei olla oltu enää aikapäiviin läheisissä väleissä ja toista häiriköin muutenki myöhäsiin kellonaikoihin aika usein ni en tänää viitti.

     Mutta tosiaan, ku opiskelussa pysytään viel jonkin aikaa ni tää koulu alkaa ottamaan mua todella päähän. Opetuksen taso on surullisen alhanen, kurssit on perseestä samoin ku mahollisuus edes valita niitä ja ennen kaikkee motivaatio on roimasti miinuksella. Tohon päälle miljoona ryhmätyötä raportteineen ja etenki tän jakson yks mulle henkisesti tosi raskas kurssi ni eihä hommasta tuu enää yhtää mitää. 
     Numeroissa ei näy vielä ollenkaan, enhän mä ikinä tääl oo tentteihin oikeestaa lukenu ja silti pärjänny paremmin ku hyvin. Mut nyt oon jo joutunu pyytää vaihtoehtosta suoritustapaa yhteen tehtävään, yks iso työ jääny tammikuisen leikkauksen takia tekemättä ja muutenki vaikuttais sille et kursseja saattaa jäädä keskeneräsiks täst jaksosta. 
    Ja vähempää ei vois enää kiinnostaa täs vaiheessa. Ainoo mikä mut on pelastanu täs on sama homma mikä iski vastaan silloin ku mietin lukion keskeyttämistä - mul on pakottava tarve saada jotkut asiat vietyy loppuun ku ne oon kert alottanukki. En tosin usko kyl et ikinä määräajas valmistusin, venyy varamasti jonkin verran, mut venykööt.
     Ens kesälle pitäis hakee kans harjottelupaikkaa. Ei varmaan yllätä jos sanon etten välitä sille enää sen kummemin ajatuksiani uhrata. Aikani stressasin siitäki mut luovutin. Ehtii sitä vuodenki kulttua jos haluu ja jaksaa. 

     Sit tietty kaikki se stressi mitä on ollu koulun takia on vaikuttanu kaikkeen muuhunki elämään. Ihan helvetin kiva. Et nyt ei mennä enää ees päivä kerrallaa vaa viel pienemmis määrissä.